Syntyy keskustelu ja ajatus Safarirallin ajamisesta. Kokemukseni vuoden 1998 Safarista saa Jarin seikkailuvietin heräämään. Tästä saa alkunsa projekti, joka päättyy 22.07.2001 Safarirallin maalikorokkeella.

10.07.2001 Helsinki-Vantaa lentoasema

H-hetki on viimein koittanut ja olemme Jarin kanssa lentoasemalla lähtöselvityksessä. Lento veisi meidät Amsterdamiin ja sieltä yön yli kestävällä lennolla Nairobiin Keniaan.
Matkan ensimmäiset ongelmat kohdattiin lähtötiskillä, kun matkatavaroissa on 20 kg liikaa. Pitkä matka vaatii kuitenkin paljon tavaraa ja hieman onnistumme keventämään, mutta lisälaskua tulee joka tapauksessa.
Amsterdamissa on pari tuntia aikaa koneen vaihdossa. Tunnelmat alkaa olla mukavat ja ajatukset jo savanneilla.
Ei voi olla mainitsematta sitä seikkaa, että kun istumme noin tunnin ajan paikallamme, niin kahdeksan eri huumekoiraa käy alueella nuuhkimassa kaikkien matkustajien käsimatkatavarat.
Lopulta koneeseen ja hyvin nukutun yön jälkeen perille aamulla klo 06.20.

11.07.2001 Kenia, Nairobi

Kentällä meitä ollaan vastassa ja saman tien otamme autovuokraamosta maasturin, jolla tulemme nuotittamaan kisan.
Siitä vain kylmiltään Nairobin kaoottiseen liikenteeseen ja vielä väärää puolta tietä väärältä puolen ajettavalla autolla.
Ei mene aikaakaan, kun Jari ajelee paikallisliikenteessä varsin mukavasti.
Hotellimme on kodikas ja hyvätasoinen. Siellä meitä odottaa jo huoltojoukkoihimme kuuluva Sven Neby, joka on tullut paikalle suoraan ruotsista. Hänen kokemuksensa paikallisoloista on meille suureksi avuksi ja hän istuukin kaksi nuotituspäivää Pajeron takapenkillä. Voin kertoa, että suoritus herättää kunnioitusta. Kyseessä ei ole mikään turistiajo.
Käymme tutustumassa vuokraamaamme tallipaikkaan. Siellä meitä odottaa tieto siitä, että ralliauton sisältävä kontti on edelleen matkalla jossakin!
Muuten kaikki järjestelyt on kunnossa. Samalla reissulla käymme kilpailutoimistossa kuittaamassa kilpailumateriaalin ja saamme tiedon siitä, että reitti ei ole koskaan ollut huonommassa kunnossa.
Tämähän meitä lohduttaa.

12.07.2001

Nuotitus alkaa. Tavoitteemme on tehdä kaksi kilpailujaksoa/päivä ja ajaa ne kahteen kertaan, mutta valoisa aika ei tähän riitä.
Ajamme jakson 3, pituus 50 km ja tämän jälkeen jakson 4, pituus 72 km. Sitten kello on jo niin paljon, että on syytä palata Nairobiin. Pimeä tulee klo 18.30 ja silloin on syytä olla pois tieltä. Sitä on vaikea selittää, mutta ei todellakaan ole turvallista ajaa pimeällä kaupungin ulkopuolella, jos haluaa säilyä hengissä.
Tiet ovat huonoja ja jakson kaksi lopussa osumme kiveen, johon Neby tietää Sainzin teloneen autonsa ripustuksen viime vuonna. Autoon ei tule vaurioita, mutta meitä huvitta, kun ruohikosta lähtee pamauksen pelästyttämänä lentoon tunnistamaton lintu, jonka siipien väli on ainakin yli neljä metriä.

13.07.2001

Ja taas reitille vaikka unikin maistuisi. Nyt ajamme jakson 1, 117 km ja jakson 3, 112 km.
Mainittakoon että jakson 1 ajaminen Pajero-maasturilla kestää 3 ½ tuntia, kun sen kisassa kärki ajaa alle tunnin ja mekin noin 1h 20 minuuttia. Kuvastaa tien kuntoa.

14.07.2001

Starttaamme kisan II-lenkille, joka suuntautuu Nairobista pohjoiseen päiväntasaajan seudulle saakka. Jopa siirtymä sinne on paha. Lähtö tulee olemaan aamuyöstä ja matkaa 200 kilometriä ja aikaa kaksi tuntia. Ei kuulosta pahalta kilpa-autolla, mutta kun otetaan olosuhteet ja teiden kunto huomioon, niin tilanne on eri. Matkalla mennään korkean vuoren yli jossa on yleensä sankka sumu. 50 km/h tuntuu jo hurjalta vauhdilta.
Tällä lenkillä kilpailujaksot ovat hieman parempia ja tie jää paikoitellen jopa mieleen.
Ajamme ensin jakson 6/9, 85 km, joka on kokonaisuudessaan lordi Delaweren mailla. Jakso on varsin mukava lukuun ottamatta noin viiden kilometrin kivikkoista osuutta, jonka merkitsemme ykkösvaihteella ajettavaksi. Tien pohja on tulivuoren purkauksesta peräisin olevaa teräväsärmäistä laavakiveä.
Jaksolla reitti on merkattu meneväksi erään joen yli paikasta, jossa vieressä on siltakin. Jonkun tehdastiimin harjoitusauto on hyytynyt paikalle ennen meitä eikä se rohkaise meitä yrittämään vesistön ylitystä.
Myöhemmin tulee tieto, että paikka ajetaan kisassakin sillan kautta.
Kasko 8 on mitaltaan 60 km ja kunnoltaan hyvä. Voisi sanoa, että Kenian mittakaavassa hyvää tietä.
Seuraavan yön vietämme viidakkobungalovissa moskiittoverkkojen sisällä. Bambukattoisessa majassa meteli yöllä on hirveä kun miljoonat linnut ja muut elävät pitävät ulkona ääntään. Ikkunan paikallakin on vain verkko. Raskas päivä ottaa kuitenkin veronsa ja nukumme makeasti.

15.07.2001

Aamulla huoltomiehistö ja Vesa ja Jouni saapuvat Nairobiin, mutta me olemme vielä reitillä satojen kilometrien päässä.
Edessä on jakso 5, 124 km ja lisäksi jakso 7, 72 km.
Jakso 7 starttaa 3700 metrin korkeudesta ja putoaa 20 kilometrin matkalla alas 1500 metriin.
Jakso 7 maalista on Nairobiin vielä 300 km matkaa. Nyt tulee pimeä ja ajaminen on todella vaarallista. Moottoritiellä on ohituskaistalla rekka ilman pyöriä ja valoja, mutta tästäkin selvitään tuurilla.
Hotellilla meitä odottaa utelias ryhmä ja siinä vaihdamme kuulumisia.
Huonoin uutinen on se, että auto ei ole vieläkään saapunut perille.

16.07.2001

17.07.2001

Viimeinen nuotituspäivä, Ajamme jaksot 1, 2 ja 4 läpi ja olemme suorittaneet urakkamme. Kaikki jaksot on ajettu kahteen kertaan läpi.
Palaamme Jarin kanssa Nairobiin ja iloksemme kisakalutokin on saapunut viimein perille.
Huoltoryhmä on päässyt viimein viimeistelemään autoa Safari kuntoon.

18.07.2001

Katsastusaikamme on klo 13-14 välillä. Saamme paikallisen vakuutustodistuksen klo 11.50 ja sen jälkeen kiireellä paikalliseen virastoon hakemaan tieverotarraa.
Kiire saa tekemään ihmeitä. Ainoana valkoisena joudun noin 100 tumman asiakkaan keskellä etuilemaan ja pääsenkin suoraan oikealle tiskille. Sitten selvisi, että juuri tämän luvan kirjoittaja on lounaalla ja tulee tasan klo 13. Ei auttanut kuin palata verstaalle ja tulla takaisin tunnin päästä.
Kakki meni sitten hyvin ja olimme lopulta aikataulun puitteissa katsastuspaikalla.
Auto hyväksyttiin ja niin kaikki oli valmista kilpailuun.
Illalla kävimme lähistöllä ajamassa pienen testin ja totesimme auton toimivan mainiosti.
Ajaessamme testilenkkiä, oli huoltoryhmämme kokenut uusia elämyksiä.
Paikalle oli tullut hitaasti ajava maasturi, josta poikia osoiteltiin rynnäkkökivääreillä.
Sitten oli selvinnyt,, että ollaan asiallisella asialla. Kiväärimiehet oli poliiseja, jotka selvittivät että kyseisellä alueella ryöstetään autoja kuljettaja ampumalla!!

19.07.2001

20.07.2001, Safariralli alkaa...

Jakso 1. taktiikkamme on ajaa omaa vauhtia ja maaliin.
Noin 30 km ajettuamme takaa tulee Kenian N-ryhmän mestari ohi, mutta pidämme päämme kylmänä. Antaa mennä...
80 km kohdalla ohitamme saman kaverin, joka on rikkonut autoaan ja 117 km ajettuamme loppuajat ovat kokolailla samat. Näin meille selviää, että taktiikkamme täytyy olla oikea.
Jakso 2 menee ongelmitta ja kiviä kierrellessä. Samalla kuljettajalle selviää, että siirtymät ajetaan täysillä ja kilpailujaksoilla vähän hiljempaa. Tämä tekee kisasta erityisen raskaan, kun huilata saa vain 20 minuuttia huolloissa muutaman kerran päivän aikana.

Jakso 3. Nopea osuus, vauhtia noin 160 km/h. Nyppylän jälkeen tulee vastaan avolavapaku, jossa lavalla 10 henkeä. Jari väistää vaistomaisesti oikealle, mutta huomaa heti että pakukin väistää samaan suuntaan. Jari korjaa toiselle puolen ja onnea on että lavalta ei putoa ketään automme eteen.

Jakso 4. Elämäni pahin painajainen...

Tiedossa oli etukäteen, että tulee olemaan pimeää mutta kun olemme jakson lähdössä, niin taivas repeää. Salamat on kilometrien mittaisia ja vettä tulee niin paljon kuin sitä vain voi tulla.
Starttaamme ja muutaman minuutin sisään tie muuttuu joeksi. Lasit menee huuruun eikä mitään tahdo nähdä.
Jossakin kohtaa Jari kysyy, että eikö pian olla maalissa. Joudun tähän tylysti sanomaan, että olemme ajaneet 28 km ja pätkä on 72 km pitkä. Tällöin aikaa oli kulunut 26 minuuttia ja kuitenkin ajettiin kilpaa!
Pätkällä oli runsaasti pienien jokien ylityksiä. Reenissä kaikki oli kuivia, mutta nyt vesi nousi nopeasti. Piti aina pysähtyä ja katsoa tarkkaan tilanne ja sitten vauhdilla yli. Yhdessä ylityksessä auto oli lähteä veden mukaan.
Välillä tien tyyppi muuttui liejuksi, jossa oli suuri vaara jäädä kiinni. Nelivetoautolla 2-vaihteella kaasu pohjassa pysyi juuri liikkeellä.
Näkyvyys huononi kaiken aikaa ja autossa oli sisälläkin vettä niin paljon, että ajopukukin oli polviin asti märkä.
Sitten nuotin mukaan oli jälleen joen ylitys tulossa, kun edessä tiellä oli poikittain pakettiauto. Jouduimme siihen pysähtymään ja kun valot ei juuri näytä sivuille, niin jalkauduin tiedustelemaan kiertotietä joelle. Reitti löytyikin, mutta auto sammui. Hetken tunnelma oli synkempi kuin ilma, mutta lopulta auto lähti käyntiin.
Jotakin häiriötä autossa kuitenkin oli, eikä se käynyt puhtaasti.
Käynnistysyritysten aikana päävirtakatkaisin nollasi trippimittarin, eikä ollut enää tietoa siitäkään, että paljonko tarkalleen on matkaa jäljellä.
Osuuden aavemaisuutta lisäsi Auriolin Peugeot, joka oli edelleen keskellä tietä kyljellään ja paloi rankkasateesta huolimatta.
Lopulta sade loppui ja viimeisillä kilometreillä pöly haittasi.
Suoraan sanoen pätkällä kävi mielessä, että jos sinne jäädään, niin ennen aamua (jos silloinkaan) kukaan ei meitä sieltä pois olisi hakenut.
Olimme yhteistuumin sitä mieltä, että kun tästä oli selvitty, niin mikään ei meitä enää pysäytä.
Edessä oli vielä illan pitkä huolto ja Nairobiin saavuimme tauolle noin puolenyön aikaan.

21.07.2001

Ruhtinaallisen neljän tunnin unen jälkeen kisa jatkui ja edessä oli jo mainitsemani 200 km siirtymä pimeässä ja hirveässä sumussa.
Viimeiset 60-70 km ajettiin noin 180 km/h, kun sumu oli hälvennyt ja päivä koittanut.
Kilpailun erikoisuushan on se, että kilpailijoita ei koske nopeusrajoitukset.
Yöllä oli satanut ja saimme Mäkisen Tommin etuautolta varoituksen, että seuraavalla jaksolla alussa on runsaasti vettä ja on syytä olla tarkkana.
Nuoteista ei paikoin ollut paljon apua, kun tie lainehti vettä ja piti kierrellä pitkin puskia.
Loppuvaiheessa Jarilla oli hieman ongelmia penkin kanssa, kun istuinosa valui alas ja ristiselkä joutui koetukselle. Maaliin kuitenkin selvittiin.
Seuraava jakso 6 sujui jälleen ongelmitta ja taktiikkamme vaikutti toimivan erinomaisesti.

Jakso 7 olikin sitten hieman ongelmallinen. Loppuvaiheessa siirtymää auto alkoi rykimään ja tekikin sitä sitten kisajaksollakin ainakin 30 kilometriä. Happi ei riittänyt korkealla ja ilmeisesti syynä oli se, että meillä oli katolta ilman ottava snorkkeli paikalla. Jakso oli kuitenkin kuiva ja normaali ilmanotto olisi antanut ilmaa paremmin moottoriin.

Vielä oli jakso 8 joka oli päivän lyhyin, eli vain 62 km. Tätähän voisi luonnehtia yleisöerikoiskokeeksi. Taivas tummeni ja sateen uhka oli olemassa mutta säilyimme tällä kertaa kuivina.
Jakso 9 oli sitten sama, kuin aiemmin ajettu kuutonen. Nyt tuli jälleen pimeä ja sadekin alkoi. Ei ollut helppoa taaskaan. Pari kertaa meni paikat liukkaudesta johtuen pitkäksi, mutta mitään suurempia ongelmia ei ollut.
Jälleen saavuttiin huoltoon ja sitten taas 200 km täysillä Nairobiin.

Päivä oli todella kova, ajettiinhan kilpailujaksoja melkein 500 km ja siihen 800 km siirtymää päälle ja kaikki täysillä!!. Yöllä olimme sitten jälleen Nairobissa ja untakin saatiin ruhtinaalliset neljä tuntia.

Olimme edenneet kisassa juuri suunnitelmien mukaan, joskin keli oli muuta mitä olimme miettineet.
Viimeisenä päivänä oli edessä samat jaksot, kuin ensimmäisenäkin. Kun pääsimme ensimmäisen lähtöön, niin totesimme, että kisa oli poikki. Tilannehan oli se, että Mäkinen ja Rovanperä olivat startanneet, mutta Petter Sohlberg kieltäytyi lähtemästä ilman helikopteriaan. Tunteet kävi aika kuumina, mutta lopulta kisaa päästiin jatkamaan. Meitä ei helikopterin puuttuminen ollut haitannut tähänkään saakka.
Myöhästymisestä johtuen kakkosjakso peruttin ja mentiin suoraan kolmoselle. Kolmonen oli pinnaltaan aika mukavaa ja ajoimmekin edellämme lähteneen kiinni jo 20 km paikkeilla.
Sitten ajettiin pölyssä ainakin 60 kilometriä, mutta ei ollut turvallisesti mitään mahdollisuutta päästä ohitusetäisyydelle, eikä kaveri osannut katsella peiliinsä.
Lopulta päästiin ohi ja lopulta pätkän maaliin.

Edessä oli kisan viimeinen jakso, eli se sama, jonka selvitimme ensimmäisenä päivänä painajaismaisissa olosuhteissa.
Ei ollut helppoa nytkään. Rytmi oli hukassa, kun yritettiin mennä niin varovasti, että ei vain mitään sattuisi.
Jakso oli hirveässä kunnossa aikaisempien sateiden jäljiltä. Mutta oli ja paikoin oli siinä ja siinä, että päästiin läpi. Pitkällä suoralla piti kierrellä mutahautoja ja siinä auto lähti pahaan luistoon ja menimme suoraan puskaan keula edellä. Vauhti pysähtyi ja hetken kävi mielessä, että tähänkö jäädään. Auto lähti kuitenkin pakilla irti ja pääsimme taas liikkeelle.

Oli mahtava tunne jakson maalissa ja seuraavassa huoltopisteessä, jossa koko huoltotiimi meitä odotti.
Mutta vielä oli yksi siirtymä ajamatta.
Olimme jo Nairobin kaupungin alueella, kun taas alkoi sataa kaatamalla. Kaksikaistaisella tiellä joku törmäsi yllättäen automme vasempaan kylkeen, mutta emme jääneet asiaa sen paremmin ihmettelemään. Ajoimmehan omaa kaistaamme aivan normaalisti. Huonommalla tuurilla olisi tässäkin voinut auto vaurioitua ja keskeytys olla edessä.

Jatkoimme matkaa ja lopulta ajoimme Nairobin keskustassa maalikorokkeelle Masai-tanssiryhmän saattamana. Samppanjan ruiskutus oli ansaittu, olimmehan yhdessä viimeksi ruiskuttaneet Turussa mestaruuden kunniaksi.

Lopulta pitää kiittää loistavaa huoltoryhmää, johon kuuluivat Pekka Asunmaa, Arto Lehtonen, Tuomas Helkamäki ja Sven Neby. He tekivät ihmeitä. Osansa oli meilläkin, sillä pidimme auton ehjänä. Rengasrikkoja ei ollut, eikä mitään merkittävää autosta särkynytkään.
Samoin pitää kiittää mukana ollutta tukiryhmää ja myös paikalla olleita suomalaisia rallituristeja Hulkkosta ja Viitaa, jotka joutuivat jossakin huollossa töihin.
Iso kiitos kuuluu myös Mitsubishin Lasse Lammelle suuresta avusta hyväksemme.
Suurin kiitos kuuluu tietysti "TUURILLE", joka tuli hyvin tunnetuksi.

Kuljettaja Jari Latvala oli kisan jälkeen sitä mieltä, että tällaista elämystä hän ei enää kaipaa, mutta katsotaan...

Lopputuloksenahan oli yleiskilpailun 11. ja N-ryhmän 5. sija. Olimme ensimmäinen suomalainen yksityiskilpailijapari, joka on ajanut Safarirallin maaliin.

Tarinoi kartturi Kari Mustalahti