Maailmanmestaruus oli mennyt jo Sebastien Ogierille, mutta kakkos- ja kolmoissijoista taisteli vielä Thierry Neuville ja Ott Tänak. Itse olin neljäntenä, ylöspäin ei mahdollisuuksia ollut.
Itse kilpailun tavoite oli päättää kausi hyvällä fiiliksellä podiumilla.
Perjantai sujui vaihtelevasti, mutta loppupäivästä aloin päästä vauhtiin ja ihan siihen podium paikkojen tuntumaan.
Lauantaina onnistuin jo nousemaan toiseksi ja Thierry Neuvillen johtaessa kilpailua yritin kuitenkin haastaa häntä, mutta valitettavasti Thierry vain kuroi eroa minuun. En pystynyt haastamaan häntä riittävästi.
Kilpailun viimeisenä päivänä sunnuntaina keli muuttui – vesisade tuli rajusti alas ja sen ansiosta päätin lähteä hyökkäämään. Pystyin ajamaan Thierry Neuvillea kiinni, mutta kilometrit tuntuivat loppuvan kesken. Niinpä ennen kilpailun viimeistä erikoiskoetta eroa oli noin 10 sekunnin luokkaa ja 7 km jäljellä, jolloin mahdollisuuksia voittoon ei enää ollut. Ott Tänak oli noin suurin piirtein samaa luokkaa takana kolmantena ja paikat oli jaettu käytännössä.
Mutta viimeisellä erikoiskokeella yritin tietysti ajaa, vähän ajattelin Power stage pisteitä. Lähin ajaa kovaa, mutten keskittynyt siihen ajamiseen niin kuin olisi pitänyt ja niinpä sattui kolme kilometriä ennen maalia
– leikkasin vasemmasta mutkasta kantoon, pyörä taittui alle ja siitä suoraa ulos oikealle puolelle kannokkoon. Ei toiveita jatkoon, kilpailu päättyi siihen. Siinä meni kakkossija ja kausi päättyi vähän ikävällä tavalla. Mutta toisaalta paljon myös opetti – jokainen erikoiskoe, jokainen kilometri täytyy ajaa sataprosenttisella keskittymistasolla, joka taas muistuttaa siitä et kun maailmanmestaruudesta meinaa taistella niin silloin ei ajatukset saa virrata muualle.
Kilpailun siis voitti Thierry Neuville, toinen oli Ott Tänak, kolmas Hayden Paddon.
