Paineet olivat kovemmat kuin koskaan aikaisemmin. Minulla oli 5 huonoa rallia mennyt putkeen ja nyt se olisi saatava katkeamaan. Paine näkyi heti perjantain ensimmäisellä erikoiskokeella Moksissa, sillä jäin Ott Tänakin nopeimmasta ajasta 9,4 sekuntia. Tämän tappion jälkeen sisuunnuin ja sain ajamisesta kiinni, seuraaville 3 ek:lle, mutta sitten Oittilassa taas ajamisen taso tipahti ja hävisin pohjista n. 10s.
Oittilan jälkeen oli jälleen ryhdistäydyttävä, joka toi tulosta sillä perjantai-iltana oltiin sijalla 3.
Lauantaihin lähdin sillä fiiliksellä, että yritän taistella edellä olevien Tänakin sekä Mads Östbergin kanssa. Pojat olivat kuitenkin kovassa vedossa ja he karkasivat minulta, varsinkin Tänak. Tein päivähuollossa pieniä säätäjä autoon, jonka jälkeen sain luottamuksen sekä rentouden ajamiseen. Aloin saavuttamaan pätkä pätkältä Östbergiä ja lauantai-illan päätteeksi olin häntä enää 5,4s perässä.
Sunnuntaina ajettiin kahteen kertaan Laukaan ja Ruuhimäen ek:t ja yritin niin paljon kuin pystyin, sillä hyppyihinkään en enää sitonut, mutta silti se ei riittänyt. Ero Östbergiin jäi vain, 2,8 sekuntiin, mutta hän ajoi yhden uransa parhaista kilpailuista. Tänak voitti, Ösberg toinen ja minä kolmas ja tämä tulos otti isot paineet pois harteiltani.
