Kauden kohokohta suomalaiskuljettajille on aina tietysti kotiralli. Olin ajanut 2 päivää testiä ja yht. 600 km, enemmän kuin koskaan aikaisemmin kahdessa päivässä. Auto parani selvästi testeissä uuden jousituksen myötä, mutta silti jäi vähän mietityttämään, että onko auto riittävän nopea Citroeneja vastaan. Kilpailu oli 60-vuotis juhlakilpailu, joka oli tällä kertaa vain kaksipäiväinen lukuun ottamatta torstai-illan yleisöerikoiskoetta. Kilpailu alkoi torstai-iltana Laajavuoren n. 4km pitkällä erikoiskokeella, jonka alku kiipesi asvaltilla laskettelurinnettä ylöspäin. Paikalla oli valtavasti yleisöä, joka loi hienon tunnelman, mutta antoi myös hiukan lisää jännitystä. Tämä ensimmäinen ek sujui ilman virheitä ja olin jaetusti kolmanneksi nopein Sebastian Loebin kanssa. Petter Solberg ajoi ”pohjat”.
Perjantai-aamu lähti käynti Urriasta, jossa hyppäsin kuuluisalla isolla hypyllä liian pitkälle ja keulalleen alas. Autoon ei tullut mitään vaurioita, mutta selkä meni hypyssä jumiin.
Mikko Hirvonen aloitti aamun vahvasti ollen selvästi nopein, mutta hänen kisansa päättyi ek:lla 4 hypyn jälkeiseen ulosajoon ohjauksen jumituttua hetkeksi alastulossa. Oma ajoni oli hiukan varovaista ”hyppyni” jälkeen, mutta ek 5:n jälkeen huollossa Pertti Siekkinen (henkilökohtainen fysioterapeutti kisassa) naksautti selkäni auki. Kun selästä sain paineen pois, niin ajoon löytyi paljon rennompi rytmi. Petter Solberg oli ek 5:n jälkeen johdossa, mutta kun rytmi löytyi, niin ajoin ”pohjat” Lankamaahan ja molemmilla keroilla Sirkkamäkeen, ja nousin rallin johtoon. Päivän päätti toiseen kertaan ajettu Laajavuoren ek, jonka jälkeen olin rallin johdossa 9,1 sekuntia. Lauantaihin lähdin avaamaan reittiä, ja irtosoraa oli runsaasti tien pinnassa kuivan kesän vuoksi. Yöllä ja aamulla oli kuitenkin ollut sadekuuroja, jotka kastelivat ek:t 12 Kolonkulman ja 14 Surkee 1:sen. Kolonkulmassa olin toiseksi nopein ja sain vähän tehtyä eroa Solbergiin, mutta ek:lla 13 Väärinmajassa Sebastianit Ogier ja Loeb hyökkäsivät ja ajoivat minua päihin n. 7 sekuntia. Kun tie oli kuiva, niin en pystynyt ajamaan kovempaa irtosoralla. Surkee 1:sen alussa näin, että tie on märkä, niin tein todellisen hyökkäyksen ottamalla riskejä, joka kannatti. Surkeen pienen tien osuuksilla ajoi sujui kuin tanssi kivien välissä. Otin Surkeessa ajallisesti sen takaisin, mitä hävisin Väärinmajassa. Ek:lla 15 Leustu 1 ja ek:lla 16 Himos 1 olin taas aura-auton hommissa, mutta en enää hävinnyt kuin muutamia sekuntia. Asetelmat takana olivat vaihtuneet, sillä nyt minua lähimpänä painosti Ogier n. 12 sekunnin päässä, sitten vähän kauempana Loeb ja Solberg. Ek 17 Surkee 2:lla yritin hullun lailla ajaa lisää eroa Ogieriin, mutta hän otti minua kuitenkin 1,7 sekuntia kiinni. Ek 17 jälkeen oli huolto, jossa minua alkoi hieman jännittää riittääkö 10 sekunnin etumatka vielä 2 seuraavaa ek:ta, sillä Ogier oli lisännyt vauhtia. 2 viimeistä ek:ta ajettiin viiden ensimmäisen auton osalta käännetyssä järjestyksessä televisioinnin vuoksi. Sain kuitenkin itseni vielä rentoutumaan Pertti Siekkisen käsittelyn avulla, ja lähdin ek:lle 18 Leustu 2 keskittyneenpänä kuin koskaan aikaisemmin.
Ajoin niin paljon kuin pystyin ja otin riskejä, mutta kun ek:n puolivälissä sain väliaikoja autoon tietäen, että olen n. 2 sekuntia Ogieria edellä, niin se lisäsi luottamusta. Pienen tien osuudella ek:n puolivälissä ajoin niin rajusti uriin, että tuulilasikin halkesi ylhäältä ja alhaalta, mutta se ei menoa haitannut.
Olin ek:n maalissa 0,5 sekuntia nopeampi kuin Ogier. Sen jälkeen olo rentoutui, ja tiesin että viimeisellä ek:lla Himos 2:lla ei tarvitsisi ottaa enää suuria riskejä. Viimeisen ek:n ajoin samalla keskittymisellä kuin kaikki muutkin ek:t ja maalissa odotti elämäni ensimmäinen Neste Oil Rallyn voitto. Pienestä pojasta saakka ollut unelma toteutui 7 vuotta sen jälkeen, kun olin ensimmäisen kerran kilpaillut Neste Oil Rallyssa. Ilo ja helpotus olivat niin suurta, että siihen ei riittänyt sanat kuvailemaan.
Minusta tuli myös tähän saakka kaikkien aikojen nuorin Suomen MM-rallin voittaja.
