Kauhunhetkiä ja tärkeä voitto
Koin kauhunhetkiä Ruotsin-rallin päätöspäivänä. Päivän ensimmäisillä erikoiskokeilla sain puristettua hieman lisää eroa voitosta kanssani kamppailleeseen Mikko Hirvoseen. Minulla oli rento olo ajaa, ja yritin säästää renkaitani. Mutta kuinka ollakaan, kisan kolmanneksi viimeisellä, 15 kilometrin mittaisella erikoiskokeella auton oikea eturengas rikkoutui. Se osui kiveen, tunsin pienen tärähdyksen ja rengas tyhjeni heti. Siitä kohdasta oli maaliin vielä kahdeksan kilometriä. Siinä tuli pelontunne, mutta päätin, että yritän ajaa mahdollisimman pitkälle rikkinäisellä renkaalla. Olin ennen sitä johtanut kisaa kuitenkin reilulla puolella minuutilla. Tiesin, että siinä tilanteessa minulla ei ollut varaa tehdä virhettä. Sain rauhoitettua itseni. Kun tulin maaliin, näin, että menetin puolisen minuuttia, mutta minulle jäi vielä seitsemän sekunnin keula. Se toi tunteen, että nyt uudet renkaat alle ja seuraavalla erikoiskokeella pitää iskeä. Ja se onnistui. Jouduimme tekemään kartanlukijani Miikka Anttilan kanssa runsaasti rengashommia viikonlopun aikana. Tässä kisassa erikoiskokeet olivat lumisia ja jäisiä, kun ne ajettiin ensimmäistä kertaa. Kun samat pätkät ajettiin toista kertaa, tienpintaan tuli soraura, mikä söi rengasta kovasti. Tästä syystä jouduimme vaihtelemaan pyöriä melkein jokaisen erikoiskokeen jälkeen. Meillä oli autossa mukana kaksi varapyörää, ja pyöriä vaihtelemalla yritimme saada kaikille pyörille saman määrän ajokilometrejä. Nykyään keskellä ajopäivää on vain yksi huolto ja se on johtanut siihen, että takavuosiin verrattuna kuljettajat joutuvat nyt työskentelemään auton kanssa paljon enemmän erikoiskokeiden välillä. Tässä rallissa esimerkiksi ajettiin yksi erikoiskoe pimeässä, jota varten meillä oli autossa lisävalot mukana ja asensimme ne itse auton keulalle ennen erikoiskoetta. Voittotaisto entistä tallikaveriani Mikko Hirvosta vastaan oli tosi tasainen. Voiton kannalta ratkaisevin erikoiskoe oli perjantain viimeinen pitkä pätkä. Silloin sain revittyä eniten eroa Mikkoon. Meillä oli erikoiskokeiden välillä hauskaa, kun juttelimme Mikon kanssa. Mutta silti kilpaileminen oli erilaista kuin silloin, kun olimme vielä tallikavereita. Touhu on vakavampaa, säädöistä ei enää puhuta ollenkaan. Siinä on psykologista peliä ja suunsoittoa enemmän kuin koskaan aiemmin. Ruotsissa tullut voitto oli erittäin tärkeä mestaruustaistoa ajatellen. Minun on oltava kisoissa kärjen tuntumassa jatkuvasti. Voittoja tarvitaan mestaruuteen, mutta huonompinakin päivinä pitää olla mielellään kolmen joukossa. Takavuosina, varsinkin 2008 ja 2009, minulle tuli ajovirheitä enemmän kuin muille kärkikuljettajille. Vuonna 2010 sain virheiden määrän laskemaan ja viime kaudella olin jo lähellä Sebastien Loebin tasoa virheiden määrässä. Avainasioita mestaruustaistossa tulee olemaan luotettavuuden ja tasaisuuden lisäksi se, että meidän pitää onnistua kisoissa, joissa Citroën on ollut aiempina vuosina vahva. Seuraava kisa Meksikossa on tärkeä, sillä Citroën on hallinnut siellä monet vuodet. Meidän automme on nyt iskussa. Vauhtia on riittänyt jo viime kaudella, ja auton luotettavuuskin saatiin kuntoon viime kauden lopussa. Sekin puoli on siis kunnossa. Nyt on hyvä mieli lähteä Meksikoon. Uskon, että olemme siellä vihdoinkin todella kilpailukykyisiä. Tavoite on yltää kolmen joukkoon.
